Blogi

Kasakkakivi Viipurin Tienhaarassa

Siiranmäen taistelujen muistomerkki

Suuntana Viipurin Pyöreä Torni

Tammenlehvän perinneliitto järjesti toukokuun lopulla kolmen päivän mittaisen matkan Karjalan kannakselle ja Viipuriin. Matkalle osallistui liiton hallituksen jäseniä ja työryhmien puheenjohtajia. Matkalaisia oli yhteensä 15. Matkan tarkoituksena oli tutustua eräisiin Karjalan kannaksella oleviin taistelupaikkoihin, kenttähautausmaihin ja niiden muistomerkkeihin. Matkustimme Vihdin Liikenteen linja-autossa ja hyvänä oppaanamme toimi monilta matkoilta tuttu, kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki

Lähdimme liikkeelle Helsingistä kello 8.00 ensimmäisen päivän aamuna ehtiäksemme puolen päivän aikaan rajalle ja Vaalimaalle. Söimme lounaan Suomen puolella Rajahovi-ravintolassa. Pääsimme melko sujuvasti rajan yli ja ajoimme suoraan Säkkijärven kenttähautausmaalle, jonne laskimme kukat. Säkkijärven (nykyisin Kondratjevon) kenttähaustausmaahan on haudattu 104 talvisodassa kaatunutta tuntematonta sankarivainajaa. Sieltä jatkoimme matkaa kohti Viipuria. Pysähdyimme hetkeksi Tienhaaran taistelun muistokiven, Kasakkakiven viereen ja kohta sinne saapuikin "matka-apteekki", jonka varastoista saatoimme hankkia monenmoista tuotetta "virvoitusjuomista" aina karttoihin saakka. Moni meistä tekikin hankintoja.

Jo ajomatkan aikana saimme kuulla Viipurista 20.6.1944 käydystä taistelusta, jossa taistelussa Suomi menetti Viipurin kaupungin viholliselle. Majoituimme illan aikana monelle tuttuun Viipuri-hotelliin. Ensimmäisen matkapäivän päätti illallinen hotellin ravintolassa.

Lähdimme liikkeelle varhain seuraavana aamuna heti aamiaisen jälkeen tavoitteenamme Valkeasaari. Vajaan parin tunnin ajon jälkeen pääsimmekin määränpäähän ja näimme omin silmin alueen, jolta Neuvostoliitto lähti suurhyökkäykseen kesäkuussa 1944. Tämän jälkeen ajoimme VT-linjaan (VT-asemaan) kuuluvaan Siiranmäkeen, jossa muun muassa appeni, reservin kapteeni Toivo Mäkivaara taisteli jatkosodassa (13-14.6.1944). Siiranmäen taistelupaikalla on näyttävä muistokivi ja sen läheisyydessä sodassa tuhoutuneita bunkkereita. Nautimme kenttälounaaksi hiiligrillillä paistettuja makkaroita muistomerkin läheisyydessä.

Jatkoimme matkaa lounaan jälkeen VT-linjan Kuuterselkään. Matkalla poikkesimme Kivennavan kirkonmäelle, jolta on laajat näkymät sekä itään että etelään. Kuuterselän taistelu käytiin jatkosodan lopulla 14.6.1944 VT-linjalla. Kuuterselän taistelupaikalle on pystytetty muistokivi "Kuuterselkä 1944", jonka vierellä sijaitseviin kivitauluihin on kaiverrettu sanat "himmetä ei muistot koskaan saa" suomeksi ja venäjäksi.

Ajoimme Kanneljärven kautta Summaan. Kanneljärven rauniokirkon seinään on kiinnitetty sopimusteksti suomeksi ja venäjäksi vuonna 1992 solmitusta Suomen ja Venäjän välisestä valtiosopimuksesta, jolla kumpikin maa sitoutuu vaalimaan viime sodissa kaatuneiden muistoa ja säilyttämään heidän kunniakseen pystytetyt muistomerkit kunnossa. Summassa tutustuimme tuhottuihin bunkkereihin ja kävimme kenttähautausmaalla, johon on haudattu 204 talvisodassa kaatunutta tuntematonta sotilasta. Muistomerkin on pystyttänyt Suomen valtio. Muistomerkki on Heikki Häiväojan suunnittelema, kuten useimmat kenttähautausmaiden muistomerkit. Summasta ajoimme suoraan Viipuriin. Lyhyen lepo- ja virkistystauon jälkeen siirryimme jalan läheiseen Viipurin Pyöreään Torniin, jossa nautimme illallisen.

Matkan viimeisenä päivänä suuntasimme matkamme Viipurista Äyräpäähän ja Tali-Ihantalaan, jotka kumpikin kuuluivat VKT-asemaan ja joissa kesän 1944 ankarissa taisteluissa ratkaistiin Suomen kohtalo. Suomi torjui vihollisen suurhyökkäyksen. Tali-Ihantalassa käytiin pohjoismaiden suurin taistelu, jossa vastakkain oli 150 000 hyökkääjän sotilasta ja 50 000-60 000 puolustustajan sotilasta. Tappiot olivat kummallekin hirvittävät. Saimme kuulla taistelujen yksityiskohdat ja nähdä omin silmin maaston, joissa torjuntataistelut käytiin lähes seitsemän vuosikymmentä sitten. Näiden asioiden mieleen palauttamiseen sopii erinomaisesti samannimisestä elokuvasta valmistettu DVD "Tali-Ihantala 1944".

Näiden taistelupaikkojen jälkeen ajoimme suoraan rajalle. Selvitimme rajamuodollisuudet ja pysähdyimme Suomen puolella ruokailemaan ja jatkoimme matkaamme Helsinkiin, jonne saavuimme hyvissä ajoin ennen iltauutisia. Oli mukava päästä mukaan tällaiselle hyvin järjestetylle matkalle.

Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 17.6.2010 20:24

Kirjoituksessa on 1 kommentti