Blogi

Laivamatka Pietariin 21-24.6. 201026.6.2010 17:32


Eremitaasin Talvipalatsi

Ratsutytöt ja sankarimatkailija Eremitaasin edustalla

Pietari Suuren ratsastajapatsas

Vaikka olen tehnyt useita matkoja Venäjälle, en ole moneen vuoteen pysähtynyt Pietarissa ja tutustunut sen  nähtävyyksiin. Aina on ollut kiire jonnekin. Pietari on sivuutettu usein pysähtymättä, joskus siellä on sentään yövytty. Ensimmäisen Pietarin tai oikeastaan Leningradin matkan teimme Eeva-Leenan ja naapurimme Holger Markelinin kanssa joskus 1970-luvun lopulla. Tarkka ajankohta oli muistaakseni vuosi 1978. Silloin tutustuimme Pietarin (Leningradin) nähtävyyksiin oppaan ohjauksessa ja kävimme muun muassa Eremitaasissa ja Iisakin kirkossa.

Kun tänä kesänä tarjoutui mahdollisuus matkustaa laivalla Helsingistä Pietariin ja takaisin viisumivapaasti ja kohtuuhinnalla, päätimme ostaa matkan ja mennä katsomaan monen vuoden jälkeen Pietarin nähtävyyksiä. Saimme mukaamme hyvät ystävämme Kirsti ja Juhani Uurron.

Laiva, joka liikennöi Helsingin ja Pietarin väliä on vanha Ruotsinlaiva "Finlandia", joka on kunnostettu tälle reitille. Sen nimenä on nyt "Prinsessa Maria". Nousimme maanantaina 21.6. kello 17.00 tuttuun laivaan, joka lähti Helsingistä kello 19.00 kohti Pietaria. Olimme perillä Pietarissa tiistai-aamuna kello 9.30. Laivalta oli bussikuljetus hotelliin. Hotellimme Sokos Hotel Palace Bridge on luokiteltu neljän tähden hotelliksi. Hotellissa on erinomainen kylpylä, jonka palveluihin tutustuimme seuraavana aamuna.

Jätettyämme matkatavaramme hotelliin lähdimme tutustumaan nähtävyyksiin.Tulopäivä oli hieman sateinen ja varustimme itsemme sateensuojin ja sadetakein. Kävelimme hotellilta miltei suoraan Eremitaasin jonoon. Meille jonossa oleville turisteille yritettiin myydä kaikenmoista tavaraa: karttoja, kirjoja ja muita matkamuistoesineitä. Emme kuitenkaan ostaneet mitään, mutta sen sijaan kuvautimme itsemme kahden viehättävän neitosen välissä, joilla oli päällään ratsuväen punainen nyöritakki. Kuvaus maksoi 100 ruplaa per kuva. Emme katuneet rahan tuhlausta. Ainakin tämä maksettu kuva täytyy liittää muistona tähän juttuun.

Puolen tunnin jonottamisen jälkeen pääsimme sisään rakennukseen ja siellä toiseen jonoon jonottamaan pääsylippuja Eremitaasiin. Noin tuntihan siinä meni kaikkiaan ennenkuin pääsimme sisälle katsomaan taideaarteita. Menimme sisällä heti kahvilaan nauttimaan virvokkeita ja vasta sitten lähdimme kierrokselle palatsiin. Kyllä oli paljon nähtävää, mutta vielä enemmän jäi näkemättä. Eremitaasissa varmaan kuluisi monta päivää tai viikkoa, jos tutustuisi tarkasti kaikkiin esillä oleviin taideaarteisiin. Me  jaksoimme kiertää runsaan neljän tunnin ajan, jonka jälkeen palasimme hotelliin, majoituimme ja menimme ruokailemaan hotellin ravintolaan. Halusimme tilata jotain venäläistä ruokaa ja päädyimme Kiovan kanaan, jonka valmistaminen kesti tosin vähän aikaa, mutta se maistui erinomaiselta meidän nälkäisten suussa.  

Kun olimme syöneet hyvin ja kävelleet paljon, olimmekin valmiit siirtymään yöpuulle huoneisiimme, jotka olivat tilavat ja ensiluokkaiset. Uni tuli melkein heti. Päätimme illalla, että aamulla menemme tutustumaan hotellin SPA-kylpylään, joka on ilmainen  hotellivieraille aamuisin kello 7.00-10.00.

Hotellin kylpylä oli erinomainen. Kylpylässä on useita porealtaita, erilaisia saunoja ja suuri uima-allas. Siellä olisi viihtynyt pitempäänkin, mutta meillä oli kiire aamiaiselle ja kaupungille nähtävyyksiä katsomaan. Runsaan ja maittavan aamiaisen jälkeen lähdimme "kipin kapin" kaupungille. 

Nousimme keskiviikkoaamuna  Palatsisillan luota kaupunkikiertoajeluja tekevään kaksikerroksiseen bussiin saadaksemme tällä tavoin yleiskuvan kaupungista. Kaupunkikierros, jolla näimme useimmat tärkeimmät Pietarin nähtävyydet ulkoapäin maksoi 400 ruplaa. Matkustimme yhden täyden kierroksen ja nousimme pois Iisakin kirkon kohdalla tarkoituksenamme tutustua siihen. Iisakin kirkko oli kuitenkin keskiviikkoisin kiinni. Kirkon kupolitasanteelle olisi päässyt, mutta emme sinne kuitenkaan nousseet. 

Kun oli kaunis päivä, kävelimme Iisakin kirkolta Nevan rantaan ja tutustuimme lähemmin Pietari Suuren ratsastajapatsaaseen niin sanottuun Vaskiratsastajaan, jonka Katariina Suuri on valmistuttanut Pietari Suuren muistoksi. Useita vasta vihittyjä pareja oli myös tullut patsaalle suurilla limusiineilla kuvauttamaan itseään patsaalla. Oli mukava seurata heidän kuvausseremonioitaan.

Jatkoimme matkaamme Nevan rantaa aina Amiraliteetin kohdalle, jossa astuimme laivaan ja teimme puolentoista tunnin kanavaristeilyn. Risteilyn hinta oli 350 ruplaa henkilöä kohden. Kanavaristeily kauniina päivänä oli ehdottomasti päivän kohokohta, vaikka emme ymmärtäneet venäjänkielisestä selostuksesta mitään. Sen sijaan näimme runsaasti kanavien varrelle rakennettuja hienoja palatseja, joista suurin osa on restauroitu. Risteilyn jälkeen meidän oli kiiruhdettava hotelliimme, otettava  matkatavaramme ulos säilytyksestä ja asetuttava odottamaan kuljetusta laivalle.

Hyvin toimi pikkubusseilla hoidettu sukkulakuljetus hotellin ja laivasataman välillä. Olimme hyvissä ajoin satamassa. Selvisimme tarkastuksista ilman suurempia viivytyksiä ja nousimme laivaan. Laiva lähti kotimatkalle kello 19.00 paikallista aikaa. Päätimme mennä aterioimaan laivan buffet-ravintolaan ja samalla katselemaan, kun laiva purjehtii ulos Pietarin satamasta, ohi Kronstadtin ja läpi Pietarin vesialueen sulkevan padon. Kaikki tapahtui sujuvasti. Meri oli lähes tyyni. Ulkomerellä havaitsimme, että Suomen lahdella liikkui useita matkustaja-aluksia, tankkereita ja muita aluksia.

Saavuimme Helsinkiin aivan aikataulun mukaisesti torstai-aamuna kello 8.30. Olimme  kaikki tyytyväisiä vaivattomaan matkaamme ja voimme suositella sitä myös muille, jotka ovat kiinnostuneet miljoonakaupunki Pietarista, jossa on todella paljon nähtävää. Meiltäkin jäi vielä paljon näkemättä. Ehkä palaamme vielä Pietariin?

 


Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 2.3.2021 17:25

Kirjoituksessa on 1 kommentti

Riina Järvi (3.7.2010 18:25)
Hei Jaakko

Oli mielenkiintoista lukea matkaselostuksesi Pietarista sillä se palautti elävästi mieleeni omat kaksi Pietarin matkaani. Ensimmäisen tein humussa ja sumussa, oli nimittäin mieletön helle, muistaakseni vuonna 1992, vähän Neuvostoliiton murtumisen jälkeen. Olimme itse asiassa matkalla Vanhaan Valamoon, toisella Suomesta sinne tehdyllä matkalla N:n romahduksen jälkeen. Pietarista en helteen uuvuttamana siltä matkalta muista paljoakaan. Sitäkin enemmän Vanhasta Valamosta. Valamo oli järisyttävä elämys henkisesti, vaikka kaikki siellä olikin vielä rappiolla. Munkkien sinne jättämät rukoukset heijastuivat eetteristä meihin. Heidän henkisyytensä oli kuulemma aikoinaan vaikuttanut jopa hyötypuutarhan kasveihin , niin että ne olivat kasvaneet yhtä valtaviksi kuin Välimeren ilmaston kasvit ja kukat.
Toisella Pietarin matkalla olin 6vuotta sitten ET-lehden lukijamatkalla. Se oli erinomaisesti opastettu ja johdettu matka. Viimeisen matkalounaan siellä nautimme entiselleen saatetussa "Viimeisessä Palatsissa". Nuoret pojat saapuivat sinne ties mistä mafiosojen koulutuskeskuksesta palvelemaan meitä valkoisin hansikkain pienin vaaleanpunaisin
ruusuin koristeltuun hurmaavan kauniiseen saliin.
Oletin että lounastus siellä se oli jokin salaperäinen rahanpesuoperaatio, mutta luovuin kerrankin kriittisestä mielenlaadustani ja soin itselleni ilon nauttia henkeäsalpaavan täydellisestä kokonaisuudesta.

Toinen huvittava tapaus samalla matkalla oli kun pelastin itseni ja matkaseuralaiseni aina mukani kuljettamalla kompassilla. Eksyimme hämärän jo laskeutuessa Pietarin salaperäisille kujille ja kaduille, mutta kompassi pelasti. Edes karttaa emme tarvinneet.
Ymmärrän siis hyvin teidän tyytyväisyytenne matkaanne. Minunkin kai täytyisi ottaa revanssi.
terv. Riina