Blogi

Sotiemme veteraaneja Mannerheimin aukion penkeillä

Ratsastajapatsas kylpi auringossa

Veteraanien lippulinna on valmiina.

Seppeleenlaskijat

Pieni Suomen lippu juhlatalon kulmalla

Sotavahinkosäätiön edustajat

Tunnelma terassilla oli lämmin.

Nämä maistuivat vieraille.

Rintamaveteraaniliiton edustajat tervehdyskäynnillä

Kansallista veteraanipäivää 27.4., joka on samalla minun syntymäpäiväni, vietettiin Helsingissä kauniissa, aurinkoisessa säässä. Aurinko helli päivän viettäjiä niin Mannerheimin aukiolla Helsingin keskustassa kuin Laajasalossakin syntymäpäivien pitopaikassa.

Veteraanipäivän teemana oli tänä vuonna "Kiitollisina kohti tulevaisuutta". Sama teema sopii minunkin 75-vuotissyntymäpäivääni erinomaisesti. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut elää tässä vapaassa maassa näin kauan ja nähdä sen kehittyvän ja vaurastuvan vuosi vuodelta. Samalla olen kiitollinen oman pienen perheeni ja poikamme perheen kasvusta ja kehittymisestä tässä meille niin rakkaassa maassa. 

Veteraanipäivän juhlat Helsingissä aloitettiin kello 10.00 Suomen marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsaalla. Paikalla oli veteraanijärjestöjen lippulinna, Kaartin soittokunta ja kunniaosasto Kaartin jääkärirykmentistä. Tilaisuus aloitettiin lipunnostolla, jonka suorittivat varusmiehet. Helsingin kaupungin ja varuskunnan yhteisen seppeleen laskivat Helsingin kaupungin ja varuskunnan sekä sotiemme veteraanien edustajat. Mukana seppeleenlaskussa oli myös kaksi tyttöä helsinkiläisestä lukiosta.

Sotilaspastori Suvi Kouri piti lyhyen puheen ja lähetti sen jälkeen samat seppeleenlaskijat Narvan marssin saattelemana Hietaniemeen viemään seppeleet Sankariristille ja Suomen marsalkka Mannerheimin haudalle. Tilaisuus Mannerheimin ratsastajapatsaalla päättyi yhteisesti laulettuun Maamme-lauluun.

Tilaisuuteen osallistuneet sotiemme veteraanit ja heidän läheisensä siirtyivät jalan Mannerheimin aukiolta Finlandia-taloon, jossa kaupunki tarjosi heille kahvit. Ensimmäinen Kaartin soittokunnan konsertti alkoi kello 12.00 ja toinen kello 14.30. Helsingin kaupunki ja varuskunta esittivät tervehdyksensä kummassakin konsertissa. Kumpaankin tilaisuuteen osallistui noin parisataa sotiemme veteraania.

Itse olin mukana vain ensimmäisessä konsertissa. Kiiruhdin sieltä Laajasaloon viettämään syntymäpäivääni. Ehdin sopivasti Mikon, Pian ja Viktorin kotiin ennenkuin syntymäpäivävieraita alkoi virrata vastaanotolle. Aurinko paistoi ja olimme Eeva-Leenan kanssa valmiit ottamaan vieraat vastaan Mikon ja Pian valoa tulvivassa suuressa olohuoneessa. 

Hieman jo ennen kello 15.00 alkoivat ensimmäiset, meille niin mieluisat vieraat saapua juhlapaikalle. Kaikki oli valmista. Olimme tilanneet Mikon ja Pian ystäväpariskunnalta juhlassa tarjottavat suolaiset ja makeat suupalat, jotka olivat todella herkullisia. Kuohujuomat olimme hakeneet Tallinnan laivalta, kuten moni muukin suomalainen. Täytyyhän sitä veljeskansaa tukea myös tällä tavalla!

Vastaanoton alkupuolella saapui eri yhteisöjen edustajia, joiden kanssa olen ollut tekemisissä. Niiden joukossa oli niin maanpuolustus- kuin veteraanijärjestöjen edustajia. Vastaanoton myöhemmässä vaiheessa mukaan tuli myös yllätysvieraita, todellisia ystäviä, jotka saapuivat onnittelemaan nähtyään lehdessä syntymäpäiväilmoituksen. Mukana oli myös kaukainen sukulainen, jota en ole ennen tavannutkaan.  

Erityisesti minua ilahdutti se, että moni vieras saapui univormussa ja monella oli kunniamerkit rinnassa - olihan kyseessä veteraanipäivä, virallinen juhlapäivä. Juhlapäivän kunniaksi Mikko ja Pia olivat asettaneet pienen Suomen lipun talon kulmalle liehumaan.

Viktor, pojanpoikamme ( 1 v) nukkui lähes koko vastaanoton ajan terassin uloimmassa nurkassa vaikka samanaikaisesti terassilla liikkui ja keskusteli melkoinen joukko syntymäpäivävieraita. Herättyään uniltaan hän ei pelästynyt eikä itkenyt, vaikka talo ja terassi olivat täynnä vieraita. Viktor edusti tyylikkäästi!

Erikseen haluan mainita yhteisöistä Sotavahinkosäätiön, joka puheenjohtajansa Peter Küttnerin johdolla saapui tervehtimään minua ja ojensi minulle arvokkaan lahjan, hopeisen tarjottimen. Tulin  tänä keväänä toimineeksi tasan 10 vuotta Sotavahinkosäätiön hallituksessa. Aika on kulunut nopeasti ja se on ollut todella mielenkiintoista. Tämä aika on ollut ikäänkuin suora jatko 10-vuotiselle työlleni Sotaveteraaniliitossa, josta jäin eläkkeelle 10 vuotta sitten. Nyt olen tehnyt sotaveteraanityötä yhteensä jo 20 vuotta. Se on ollut mieluisaa ja antoisaa!

Aivan vastaanottoajan loppupuolella saapuivat vielä Rintamaveteraaniliiton edustajat, hyvät ystäväni, jotka toivat terveisiä Mikkelistä veteraanipäivän pääjuhlasta, johon oli osallistunut yli 2 000 sotiemme veteraania. Arvostan heidän osallistumistaan ja käyntiään päivilläni suuresti.

Kaiken kaikkiaan minua kävi tervehtimässä noin 60 henkilöä, joista noin puolet oli erilaisten yhteisöjen edustajia. Loppuilta vietettiin sitten sukulaisten kanssa, joita emme olleet tavanneet aikoihin. Kiitos heille kiuasrahaston kartuttamisesta! Tervetuloa saunaan Tohloppiin! 

Lämmin kiitos teille kaikille, jotka pääsitte tulemaan päivilleni ja kaikille niille monille yhteisöille, ystävilleni ja sukulaisilleni, jotka sähkein, adressein ja kortein muistitte minua 75-vuotispäivänäni. Olen niistä iloinen ja kiitollinen!  

Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 14.2.2021 16:40