Blogi

45 vuotta täyteen Siltamäen lähiössä3.4.2015 12:35


Yhtiön pihajuhlat ovat alkamassa joskus 1970-luvun alkuvuosina.

Eeva-Leena pienessä pihassamme kesällä 1975

Mikko lennättää moottorilennokkiaan Siltamäen kukkuloilla 1977

ja pelaa pehvapalloa yhtiön keinuilla kavereittensa kanssa 1980.

Meidän oma pieni sauna valmiina jouluna 1985.

Talkoojoukko lähdössä työhön meidän rapun edestä keväällä 1999.

Siltamäen kerrostaloalue nykymuodossaan ilmasta nähtynä. Kuvakaappaus Siltamäen kehittämissuunnitelmasta "Ketterä"

Tämän vuoden pääsiäisenä tulimme asuneeksi Siltamäessä 45 vuotta. Se on todella pitkä aika, kun tänne muutettuamme ajattelimme asua täällä ehkä vain pari-kolme vuotta. Toisin kuitenkin kävin. Nyt olemme asuneet täällä jo 45 vuotta.

Varasimme vuoden 1969 lopulla Siltamäestä sopivan kokoisen ja hintaisen kolmen huoneen ja keittiön asunnon kaksikerroksisesta talosta, joka sijaitsi alueen ulkoreunalla vastapäätä tulevaa puistoaluetta. Asunto oli kaksikerroksisen talon alakerrassa ja siihen kuului pieni piha. Asunnossa yhdistyivät kerrostalon ja rivitalon mukavuudet sekä puistonäköala. Tosin näköala alkuvuosina, kun aluetta vielä rakennettiin ei ollut paras mahdollinen, mutta se parani vuosien saatossa ja on nyt tosi ihana. Muutimme omaan kolmioomme pääsiäisenä 1970.

Näihin 45 vuoteen mahtuu monenlaista: mukavia tapahtumia ja ihmisiä. Kohta Siltamäkeen muutettuamme syntyi poikamme Mikko vuoden 1971 keväällä. Olimme onnellisia. Meillä oli nyt riittävästi tilaa asua ja hoitaa häntä uudessa lähiökodissamme.

Aivan suurenmoista oli myös, että saimme naapuriksemme Markelinin pariskunnan, joka asui meitä  vastapäätä samassa rapussa. He olivat asuneet lähialueella omakotitalossaan, jonka talon Puolimatkan rakennusliike osti, koska tie asuntoalueellemme tuli kulkemaan Markelinin tontin kautta. Korvauksena tontista ja omakotitalosta rakennusliike rakensi heille tilavan kodin saunoineen ja muine varusteineen puiston reunaan sijoittuvaan pieneen taloon  - meidän taloomme ja meidän naapuriksemme. Tutustuimme tähän mukavaan, ruotsia puhuvaan pariskuntaan nopeasti ja saimme heistä elämänikäiset ystävät.

Syksyllä 1971, kun Eeva-Leena taas aloitti opetustyön Helsingin Kaksoisyhteislyseossa saimme sovittua, että Thyra Markelin ottaa pienen Mikon hoitoonsa. Se oli kuin lottovoitto! Ei tarvinnut kuin työntää lastenvaunut ja tarvikkeet vastapäiseen huoneustoon, niin Thyra otti hoitovastuun pojasta äidin koulupäivien ajaksi. Mikko viihtyi hyvin Thyran hoidossa ja ensimmäinen sana, jonka Mikko sanoi olikin Thyralta opittu "lampa".

Mikko oli Thyran ja Holgerin hoidossa pitkään aina kouluikäiseksi saakka. Hän meni mielellään Thyran ja Holgerin luokse, joista tuli hänelle kuin omat isovanhemmat. Mikko rakasti heitä ja piti heihin yhteyttä aina heidän kuolemaansa uuden vuosituhannen alkuvuosiin saakka. Nyt Thyra ja Holger lepäävät tässä lähellä Pyhän Laurin kirkon hautausmaassa.

Seuraava vaihe Siltamäen asumisessamme ajoittui vuoteen 1977. Silloin Eeva-Leenan äiti, minun anoppini, osti kehoituksestani seinämme takana olevan yksiön perikunnan nimiin. Hän oli usein vieraanamme Hesingissä ja tarvitsi näillä matkoillaan rauhallisen majapaikan. Seinämme takaa  löytyi sellainen. 

Yksiön entinen omistaja, naapurimme, rouva Rosenqvist sanoi eläessään monasti minulle:"Ostakaa tästä tämä minun asuntoni minun jälkeeni, niin saatte sillä lailla lisää tilaa itsellenne." Tällä tavoin osto sitten toteutuikin pari vuotta rouva Rosengvistin kuoleman jälkeen. Asunto oli välillä pari vuotta hänen sukulaistensa hallussa.

Vuodesta 1977 lähtien seinämme takana oleva yksiö on siis ollut meidän hallinnassamme. Alkuvuosina vuokrasimme sitä pariinkin kertaan, mutta pian se jäi meidän käyttöömme eräänlaiseksi "vierashuoneeksi", jonne oli oma sisäänkäynti. Jossakin vaiheessa mietimme sen yhdistämistä omaan asuntoomme puhkaisemalla väliseinään ovenpaikan, mutta onneksi siitä luovuimme. Käynti meille portaan kautta käy lähes yhtä sujuvasti. Ajattelimme, että kun Mikko menee armeijaan ja aloittaa opiskelunsa, hän voi siinä sitten asua. Näin myös kävikin. Tänä päivänä yksiö on Mikon omistuksessa, mutta olemme vuokranneet sen häneltä käyttöömme.

Thyra ja Holger Markelin kutsuivat meidät aina lauantaisin saunaansa "jälkilöylyihin", kun he itse olivat jo siellä olleet. Kävimme Markelinien saunassa koko perhe monen vuoden ajan. Joskus 1980-luvun puolessa välissä syntyi ajatus oman saunan rakentamisesta kylpyhuoneemme tilalle.

Kun minulla oli tieto hyvistä rakennusmiehistä ja taloyhtiön hyväksyntä piirustuksille, käynnistimme saunan rakentamisen syksyllä 1985. Tavoitteenamme oli, että voisimme kylpeä omassa saunassa jouluna 1985. Sauna valmistui juuri jouluksi. Sauna on pieni ja kiuaskin lämpiää valovirralla, mutta saunaa on paljon käytetty. Se riittää meille aivan hyvin.

Kun nyt olemme asuneet täällä Siltamäessä näin kauan, emme enää edes osaa ajatella muuttoa mihinkään muualle. Asuntoyhtiössämme on muistini mukaan 108 asuntoa. Alkuperäisiä asukkaita on jäljellä enää kourallinen - ehkä kymmenkunta. Me olemme ainoat tässä meidän pienessä talossa. Tilalle on tullut uutta väkeä, jota emme juuri tunne. Ei ole enää pihajuhlia, joissa oppi tuntemaan ihmisiä. Myös uhkaamassa olevat kalliit julkisivu- ja putkiremontit ovat saaneet vanhat asukkaat muuttamaan muualle.  

Siltamäen alue on säilyttämisen ja korjaamisen arvoinen kokonaisuus, mutta ei hinnalla millä hyvänsä! 


Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 9.5.2015 20:41

Kommentoi kirjoitusta
*

*

* Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.