Blogi

Muisteluita vuodesta 201631.12.2016 15:50


Terviksen vanha uimahalli

Turvallisuuspoliittisen seminaarin yleisöä

Chopinin museo Varsovassa

Viktor puhaltaa sammuksiin kolme kynttilää.

Tutustuminen Svenska Klubbeniin

Lippujuhlapäivän osallistujia Ritarihuoneella

Vitikkalan suvun kukkien lasku suvun erään jäsenen haudalle Turun tuomiokirkossa

Reippaat maaottelun seuraajat Ratinassa

Lauri Viidan poika, DI Seppo Viita esittelee kotitaloaan.

Essi Renvallin näyttely Tampereen taidemuseossa

Vasta saatu Folktingets förtjänstmedalj Eeva-Leenan rinnassa

Eeva-Leena ja hakkapeliittojen ruotsalaiset vieraat

Yritän tässä blogissani muistella, mitä ihmeellistä oikein vuonna 2016 tapahtui. Ei oikeastaan mitään erityistä koko vuonna, jotain kuitenkin.

Tammikuussa sairastelin vielä edellisvuoden lopulla nyrjäyttämääni nilkkaa ja saman jalan polvea. Kävin niitä useaan otteeseen näyttämässä ortopedille, mutta kovin hitaasti nyrjähtänyt nilkka ja leikattu ”pattipolvi” paranivat. Lähdimme kuitenkin tammikuun lopulla Eeva-Leenan kanssa muutamaksi päiväksi Pärnun Terviksen kylpylään sotaorpojen matkalle kuntouttamaan jalkaani. Matkalle osallistui yllätykseksemme vanha tuttavamme, emeritus kenttäpiispa Hannu Niskanen puolisoineen, joka toimi tuolloin Helsingin seudun sotaorpojen puheenjohtaja. Hän on tällä hetkellä Kaatuneitten Omaisten Liiton, siis koko järjestön puheenjohtaja.  Matka Pärnuun sujui hyvin ja Tervis-kylpylä on taas hivenen parantanut palvelujaan.

Helmikuussa kävin vielä useaan otteeseen näyttämässä jalkaani lääkäreille. Sain lahjaksi kepin, jotta se helpottaisi kävelyäni ja nopeuttaisi jalkani parantumista. Mitään pitkiä kävelylenkkejä en kuitenkaan pystynyt jaloillani tekemään samalla tavoin kuin ennen.  Osallistuin helmikuussa taas, ties monenko kerran Maanpuolustuskiltojen liiton järjestämään Turvallisuuspoliittiseen seminaariin Maanpuolustuskorkeakoulun tiloissa Santahaminassa ja kävin katsomassa Suomen karikatyristien ja pilapiirtäjien vuosinäyttelyä Päivälehden museossa.

Maaliskuun alussa pistäydyimme Eeva-Leenan kanssa Varsovassa neljän päivän tutustumismatkalla. Kaupunki on käynnin arvoinen myös talvisaikaan. Neljä päivää ei oikein tahtonut riittää nähtävyyksien katseluun. Mieleemme jäivät erityisesti Chopinin museo ja konsertti siellä. Kokosin matkasta kuvakertomuksen kotisivuilleni, jossa se on katsottavissa. Kuun lopulla sain vastaanottaa Kadettikunnan ansiomitalin, kun en Varsovan matkan takia päässyt sitä noutamaan Kadettikunnan 95-vuotisjuhlassa Kouvolassa 12.3.

Huhtikuulle ajoittuivat taas meidän suvun syntymäpäivät: Mikko 11.4. 45 v, Viktor 20.4. 3 v ja Jaakko 27.4. 77 v. Emme niitä kovasti juhlineet. Minä osallistuin syntymäpäivänäni Kansallisen veteraanipäivän pääjuhlaan Oulussa. Viktor kuitenkin nuorimpana vietti syntymäpäiviään kotonaan Laajasalossa lähisukulaisten kanssa pari-kolme päivää varsinaisen merkkipäivän jälkeen. Osallistuimme kaikki mielellämme näihin Viktorin syntymäpäiväkutsuihin. Niistä on kuvia Kuvagalleriassa.

Toukokuu sujui mukavasti kesää odotellessa. Oikea jalkanikin alkoi olla jo kävelykunnossa. Toukokuun 11. päivänä Eeva-Leenan ”vetämän” Gyllene Klubbenin jäseniä osallistui yhdessä Hakkapeliittayhdistyksen jäsenten kanssa Svenska Klubbenin esittelyyn ja lounaaseen siellä. Sotavahinkosäätiön hallitus puolestaan teki kuun loppupuolella kolmen päivän matkan Viroon, jossa tutustuttiin Itä-Viroon ja siellä Sinimäen taistelupaikkoihin. Osallistuin siihen, vaikka olen niillä paikoilla käynyt useammankin kerran. Näistä kummastakin tapahtumasta on kuvia galleriassani.

Kesäkuun 3. on Pian syntymäpäivä ja seuraavana päivänä Suomen marsalkka Mannerheimin syntymäpäivänä 4. 6. olin seuraamassa seppeleenlaskua ratsastajapatsaalla Mannerheimaukiolla. Eeva-Leenan kanssa osallistuimme Maanpuolustuskiltojen liiton järjestämään Lippujuhlapäivän buffet-tilaisuuteen Ritarihuoneella.

Matkustin Suomen Sotaveteraaniliiton 27. liittopäiville Joensuuhun 8-9.6. ja kävin samalla tapaamassa sukulaisiani siellä. Turussa pidettiin Vitikkalan sukukokous 17-18.6. ja samalla vietettiin sukuyhdistyksen 70-vuotisjuhlaa. Osallistuimme niihin, kun Eeva-Leena on Vitikkalan suvun jäsen. Sukujuhlien jälkeen matkasimme Helsingistä Tampereelle ottaaksemme juhannuksen vastaan siellä. Juhannuksen tietämissä saatiin loppuun rivitalomme maalausurakka. Aikaisemmin vihreäksi maalatut koristeraidat talon seinissä maalattiin nyt ruskeiksi. Autokatoksen maalaus jäi vielä heinäkuulle.

Kun Mikon perhe lomaili kaksi viikkoa heinäkuussa Nizzassa, niin me vietimme aikaa Tohlopissa. Kävimme uimassa ja soutelimme Tohloppi-järvellä. Heinä-elokuun vietimme pääasiassa Tampereella. Käväisimme noin viikon välein pikaisesti Helsingissä katsomassa postia ja kastelemassa kukkia. Muun ajan olimme Tohlopissa. Aivan elokuun lopulla saimme kutsun Reserviratsastajien 35-vuotisjuhliin Myllykoskelle. Osallistuimme niihin ja laadin juhlista kuvakertomuksen.

Ruotsi-Suomi maaottelu pidettiin ensimmäistä kertaa Tampereella Ratinan stadionilla 3.-4.9. 2016. Olimme varanneet liput toiselle päivälle myös Strandvalleille. Istuimme sisukkaasti hienoisessa sateessa seuraamassa kisoja. Mukavaa se oli, vaikka Suomi hävisikin miesten ottelun selvin numeroin 200-210. Kaj Strandvallin isä Börje Strandvall on aikanaan itse kilpaillut samoissa kisoissa Tukholmassa ja Helsingissä. Olihan hän aikanaan Suomen mestari 100:lla ja 200:lla metrillä.

Eeva-Leena oli järjestänyt Gyllene klubbenin jäsenille syyskuun 9. päivänä käynnin Lauri Viita-museoon Tampereen Pispalassa. Lauri Viidan syntymästä tuli tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta.  Minä tietysti olin mukana kamerani kanssa ja myös siksi, että Lauri Viita kävi aikanaan Tampereen klassillista lyseota niin kuin minäkin. Tampereen klassillisesta lyseosta on tullut kaksi kuuluisaa runoilijaa: Lauri Viita ja Yrjö Jylhä.

Syyskuussa alkoi viemäriremontti meidän talossamme Helsingissä. Remontti toteutetaan niin sanotulla ”sukitusmenetelmällä”. Meille asukkaille kerrottiin, että remontti on ohi muutamassa päivässä, mutta koko taloyhtiössä se jatkuu yhä vielä. Putkimiesten sosiaalitilana on meidän talomme saunan pukuhuone, joten liikettä ja melua riittää vielä ensi vuoden puolelle asti. Koko syyskuu ja osin myös lokakuu meni viemäriremontin merkeissä. Vieläkään ei kaikkea ole saatu kuntoon. Kaiken lisäksi sydämeni Sinus-rytmi karkasi taas omille teilleen ja se oli pantava oikeaan rytmiin sähköllä Malmin sairaalassa 12.9.

Tampereella kävimme syksyn mittaan melko usein haravoimassa pihaa ja kuljettamassa roskia pois sieltä. Veneen saimme raahattua naapurin avustamana Tohlopin rannasta talomme päätyyn vasta lokakuun 9. päivänä. Syystyöt Tohlopissa alkoivat olla silloin tehty! Helsingissä sen sijaan jatkettiin putkiremonttia ja vanha sähköhella ja vanha rullakaihdin vaihdettiin uusiin, kellarivarastoa tyhjennettiin ym.

Tutustuimme Eeva-Leenan kanssa 16.10. Essi Renvallin näyttelyyn Tampereen taidemuseossa. Minulle se oli mieluisaa, sillä olin tavannut kuvanveistäjän muutaman kerran Helsingissä, kun kauan sitten vierailimme tätini kanssa hänen ateljeessaan Lallukassa. Renvall jopa piirsi minusta kasvokuvan erään käynnin yhteydessä. Galleriassani on kertomus hänen näyttelystään.

Marraskuu alkoi mukavissa merkeissä. Folktinget oli myöntänyt Eeva-Leenalle Folktingetin ansiomitalin. Mitali luovutettiin Helsingin kaupungintalolla järjestetyssä tilaisuudessa. Minä olin mukana kuvaamassa. Hakkapeliittayhdistys vietti toimintansa 90-vuotisjuhlaa 9.11. Ostrobotnialla. Eeva-Leena ja minä toimimme ruotsalaisten vieraitten isäntäpariskuntana. Minut kutsuttiin juhlassa Hakkapeliittayhdistyksen kunniajäseneksi.

Pistäydyimme Selinien kanssa pika pikaa Tallinnassa 15. marraskuuta ja minä käväisin Lappeenrannassa maanpuolustusjuhlassa 20.11. Huono onneni oikean jalkani kanssa jatkui. Nyt potkaisin oikean jalan pikkuvarpaan tuolin jalkaan. Se on ollut pitkään kipeä. Röntgenkuvassa siinä todettiin hiusmurtuma. Vasta nyt vuodenvaihteen tietämissä varvas on siinä kunnossa, että se ei enää tunnu kävellessä.

Joulukuun aloitimme käynnillä Tampereella. Siellä kävimme katsomassa Tampereen Työväen Teatterin Cabaret-operettia. Tampereelta kiiruhdimme Helsinkiin Itsenäisyyspäivän viettoon. Koko Itsenäisyyspäivä sujui entisellä tavalla: ensin Malmin kirkkoon, sitten Helsingin yliopiston juhlasalin itsenäisyysjuhlaan ja lopuksi Ostrobotnialle itsenäisyyden juhlabuffettiin.

Vuosi huipentui joulunviettoon ja Eeva-Leenan 75-vuotissyntymäpäiviin Tohlopissa. Vietimme syntymäpäiviä Eeva-Leenan veljen Sepon, Mikon, Pian ja Viktorin kanssa.

Koko vuosi 2016 on sujunut melko mukavasti. Olen saanut huolimatta verenpaineeni vaihteluista ja oikean jalan vaivoista käydä kävelemässä 6 kilometriä lähes joka toinen päivä. Merkintöjä kalenteriini on tullut 181 päivälle. Jos karkeasti kerrotaan matka ja kerrat, niin yli 1 000 kilometriä on tullut käveltyä vuonna 2016! Ihan hyvä näin. Toivottavasti ensi vuonna 2017, Suomen 100-vuotisjuhlavuonna pääsen samaan määrään?

 

 

 

 

 


Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 14.1.2019 10:07

Kommentoi kirjoitusta
*

*

* Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.