Blogi

Vuosi 201827.12.2018 17:16


Sairaana jouduin tuijottamaan tätä makuuhuoneen lamppua lähes pari kuukautta.

Eeva-Leena ui Kyproksen matkallamme sekä hotellin uima-altaassa että taustalla siintävässä Välimeressä.

Äiti kantaa Viktorin syntymäpäiväkakkua pöytään. Isä kuvaa taustalla.

Äitienpäivälounaan osanottajia

Lämmin sää janottaa.

Monenlaista lihaa ja leipää lautasella

Porvoo on kaunis ja vanha pikkukaupunki.

Tohloppi-järven kauniita rantoja

Kultahäät-ilmoitus Aamulehdessä

Kahvikonsertti pidettiin Wuolijoen historiallisen kartanon pihamaalla.

Pohjois-Helsingin reserviupseerien 50-vuotisjuhlia aloitellaan.

Pitkä rivi juhlavieraita Suomenlinnan upseerikerholla

Ravintola Ribe Tallinnassa

Tampereen Vanha Kirkko

Tyytyväinen pojanpoikamme Viktor jouluaattona kotonaan

Vuosi 2018 ei sujunut aivan täysin omien suunnitelmiemme mukaisesti. Saimme Eeva-Leenan kanssa kärsiä iän mukanaan tuomista vaivoista ja sairauksista, mutta olemme iloisia, kun saamme aloittaa uuden vuoden, 2019. Luoja vain tietää, mitä se tuo tullessaan?

Minä kärsin kovasti alkuvuodesta 2018, kun en normaalisti päässyt kävelylenkeilleni jalkojani vaivanneen kihdin takia. Kaikkiaan lähes kaksi kuukautta, helmi- ja maaliskuu kuluivat maatessa ja jalkojen paranemista odotellessa.

Osallistuimme kuitenkin jo alkuvuodesta vointimme mukaisesti erilaisiin tapahtumiin. Tammikuussa olimme molemmat vaalitoimitsijoina Tasavallan presidentin vaaleissa: ensin ennakkoäänestyksissä laitoksissa ja sairaaloissa sekä sitten varsinaisena vaalipäivänä kumpikin puheenjohtajana eri vaalilautakunnissa. Tammikuulle sattui myös 19.1. Jääkärien marssin satavuotismuistokonsertti, jota olimme kuulemassa Helsingin yliopiston juhlasalissa.

Helmi-maaliskuussa kului paljon aikaa ja rahaa jalkavaivojen selvittelyssä, mutta saatiinhan niihinkin selvyys monen lääkärissä käynnin ja kokeen jälkeen. Kihtihän se oli, joka johtui verenpainelääkkeissä olevasta diureetista. Varokaa siis verenpainelääkkeisiin yhdistettyä diureettia! Lopetin sen käytön.

Olimme Eeva-Leenan kanssa varanneet matkan Kyprokselle, sen turkkilaiselle puolelle kauan sitten. Vaikka olin vielä toipilas ja jalat vielä kipeät, lähdimme reilun viikon mittaiselle Välimeren matkalle maaliskuun puolen välin aikoihin.  Matka sujui melko mukavasti ja pääsin jo melko hyvin kulkemaan Kyproksella, kun siellä matkustimme pääosin linja-autolla ja nähtävyyskohteissa liikuimme jalan. Maaliskuun lopulla 29.3. minulla oli tilaisuus käydä RUK:ssa Haminassa ojentamassa Sotavahinkosäätiön tunnustuspalkinto RUK:n vuoden parhaalle kouluttajalle.

Huhtikuun alkupuolella saatoin jo aloittaa pikkuhiljaa normaalit kävelylenkkini. Huhtikuulle kasautuu/kasautui meidän suvun miespuolisten jäsenten syntymäpäivät: ensin Mikko, sitten Viktor ja viimeisenä minä. Emme juhlineet sen kummemmin päiviä, paitsi Viktorin 5-vuotispäivää hänen kodissaan Laajasalossa.  Viktorin äiti oli hankkinut ihanan kakun viisine kynttilöineen, jota me sukulaiset sitten halulla nautimme kahvin kera.  Huhtikuun 25. päivänä 128. Maanpuolustuskurssini vieraili Eduskunnassa. Osallistuin tutustumiskäyntiin kamera mukanani ja tein käynnistä lyhyen ”kuvakarusellin” kotisivuilleni. Kansallisen veteraanipäivän, 27.4. pääjuhla pidettiin tällä kertaa Helsingin Finlandia-talossa. Sinne oli mukava mennä, kun matka oli lyhyt ja juhlassa paljon ystäviä ja tuttavia.

Toukokuussa olimme Eeva-Leenan kanssa pihatalkoissa niin Helsingin Siltamäessä kuin Tampereen Tohlopissakin. Kumpaankin paikkaan oli kertynyt runsaasti lehtiä haravoitaviksi ja pois vietäviksi. Hakkapeliittaveljeni Henrik Degerman täytti toukokuun 8. päivänä 70 vuotta. Kävimme Eeva-Leenan kanssa onnittelemassa häntä Svenska Klubbenilla.

Meidän koko, pieni suku kokoontui Äitienpäivänä Porvooseen ravintola Meat District´iin äitienpäivälounaalle. Olipa kaunis vanha kaupunki ja ”lihaisa lounas”! Toukokuun toisella puoliskolla käväisimme Uurtojen, meidän ystäväpariskuntamme kanssa, Tukholmassa tutustumassa 390 vuotta sitten Tukholman satamaan uponneeseen Wasa-laivaan ja sen museoon.

Kesäkuun neljäntenä olimme mukana Eeva-Leenan kanssa Maanpuolustuskiltojen liiton järjestämässä Puolustusvoimien lippujuhlapäivän buffet-tilaisuudessa Ritarihuoneella ja saman kuukauden seitsemäntenä päivänä osallistuin oman luokkani, vuonna 1960 ylioppilaaksi Tampereen klassillisesta lyseosta päässeiden, luokkatapaamiseen. Suomen lipun päivänä Eeva-Leena ja minä osallistuimme Tampereella jo perinteeksi muodostuneeseen Gaddin kappelin ulkoilmakirkkoon ja kesäkuun viimeisenä päivänä 30.6. vietimme 50. vuotishääpäiväämme Tampereen Tohlopissa muutaman lähisukulaisen läsnä ollessa.

Vietimme lähes koko helteisen heinäkuun Tohlopissa pihapuiden varjossa ja uiden lähes joka päivä Tohloppi-järven vilvoittavassa vedessä. Keskellä kuumaa kesää saimme molemmat ”kesäflunssan”. Kävimme molemmat lääkärissä, mutta flunssa vain jatkui aina heinä-elokuun vaihteeseen saakka.

Elokuun alkupuolella kävimme Porissa onnittelemassa Tuula Mäkivaaraa, Eeva-Leenan serkkua, hänen 80-vuotispäivänsä johdosta ja elokuun 18. osallistuimme Ratsuväen konserttiin Wuolijoen kartanossa Hauholla.

Vuonna 1993 käymäni 128. Maanpuolustuskurssi vietti 25-vuotistapaamistaan Museo Militariassa Hämeenlinnassa. Meitä kurssilaisia osallistui tilaisuuteen runsaat parikymmentä.

Elokuun viimeisenä päivänä vietti puolestaan kotikerhoni, Pohjois-Helsingin Reserviupseerit ry, 50-vuotisjuhliaan Suomenlinnan upseerikerholla.  Olimme mukana tässäkin juhlassa, sillä olen yhdistyksen kunniajäsen.

Kun alkuvuodesta sairastelin jalkojani, niin päätin lämpimän kesän jälkeen ryhdistäytyä ja aloittaa oikein kovan kävelytahdin, niinpä syyskuussa kävin kävelemässä lähes joka päivä 5-6 kilometriä. Syyskuulle kertyi suorituksia peräti 26 kappaletta. Sain tällä tavoin vähän kiinni tavoitettani, joka on vähintään 150 suorituskertaa vuodessa eli noin 750 kilometriä kävelyä vuodessa. Syyskuun jälkeen tahti kyllä hiipui, mutta asettamastani tavoitteesta en tinkinyt.

Loka- marraskuun vaihteessa sain uuden flunssan, niin että en voinut mennä ottamaan influenssarokotustakaan ennen kuin vasta joulukuussa. Kävelytahti per kuukausi laski selvästi loppuvuodesta. Marraskuussa teimme Eeva-Leenan kanssa päivän matkan Tallinnaan. Kävimme siellä syömässä kolmen ruokalajin erinomaisen lounaan ravintola Ribessä. Voimme suositella ravintolaa ja ruokaa muillekin. Ravintola Ribe sijaitsee Venekadulla Tallinnan vanhassa kaupungissa.

Vaikka emme marraskuussa kumpikaan olleet oikein hyvässä kunnossa, halusimme käydä katsomassa Tampereen yliopistolla esitettävää Emmerich Kálmánin operettia Mustalaisruhtinatar. Näytös oli hyvä, vaikka yliopiston auditorion tilat eivät sallikaan mitään hienoja lavastuksia.

Itsenäisyyspäivän juhlallisuudet sujuivat meiltä entiseen malliin: ensin Malmin kirkkoon ja sitten Malmin hautausmaan sankarihaudalle seppeleen laskuun ja lopuksi Ostrobotnialle syömään.

Ennen varsinaisia joulun juhlia osallistuimme Eeva-Leenan kanssa Kokoomuksen 100-vuotisjuhliin Vanhalla Ylioppilastalolla Helsingissä 8.12. ja Tomi Metsäkedon joulukonserttiin 13.12. Tampereen Vanhassa Kirkossa.

Varsinaisen joulun vietimme sitten Tampereen Tohlopissa, jossa myös Mikko, Pia ja Viktor kävivät meitä tervehtimässä ennen varsinaisia joulunpyhiä. Meidän joulupäivämme sujuivat rauhallisesti ystäviä tavaten ja valkoista joulua ihastellen.  Koko vuoden kävelytavoitekin tuli sentään saavutettua: kaikkiaan 158 suoritusta kerrottuna 5 kilometrillä eli 790 kilometriä koko vuonna 2018.  Hyvä näin, vaikka se jäikin jonkin verran aikaisemmista suorituksistani.

 

 

 


Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 29.12.2019 16:47

Kommentoi kirjoitusta
*

*

* Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.