Blogi

Vuosi 201929.12.2019 18:05



Saimme vettä niskaamme monella kaupunkikierroksella.

Mostarin silta ja Neretva-joki

Neljä Suomen-poikaa Metsäkalmiston muistomerkillä

Ruotsin kansallismuseon taideaarteita: Kaarle XII ruumissaatto

Jaakko kiittää

Vaalitoimitsijoita Malmin sairaalassa

Luokkakokouksen osanottajia Tampereen Kansi ja Areena pienoismallin edessä

Timo Närhinsalo Marskina

Värikas vaahtera Tohlopin pihassa

Lehtien ja oksien kuljetusta Tohlopin pihasta

Vaarin ja mummin kuvat Tohlopissa

Mäkivaarojen hauta Lamminpään hautausmaalla

Hyvää uutta vuotta 2020

Kun näin jälkeenpäin yrittää muistella vuotta 2019, nousee sieltä mieleen monta mukavaa hetkeä, mutta myös sairautta ja vastoinkäymisiä. Yleisesti ottaen vuosi sujui hyvin, ainakin nopeasti, ja olemme taas vuotta vanhempia. 

Teimme Eeva-Leenan kanssa alkuvuodesta 2019 tutustumismatkan Balkanille ja vierailimme siellä monessa maassa ja kaupungissa. Ihmettelimme ja ihailimme yli tuhat vuotta vanhoja kaupunkeja, joista mieleen jäivät erityisesti: Dubrovnik, Trogiri, Mostar siltoineen, Budva ja Kotor. Kaikki kaupungit kuuluvat Unescon maailmanperintöluetteloon.

Kun matka ajoittui tammi-helmikuun vaihteeseen, sää ei aina ollut paras mahdollinen, vaan lähes joka matkapäivä oli sadetta.  Selvisimme kuitenkin sateenvarjoinemme ja pääsimme onnellisesti kotiin.

 

Helmikuun 12. päivänä olin puhumassa miinaraivaajille ravintola White Ladyssä. Kaaduin pois lähtiessäni suoraan vasemman olkapääni varaan. Yritin suojella oikeassa kädessäni kantamaani tietokonetta vakavin seurauksin. Vasemmasta olkapäästäni repesi kaksi jännettä. Luita ei tässä rytäkässä onneksi mennyt poikki, mutta olkapää oli kovin kipeä monta viikkoa. Sitä ei myöskään haluttu leikata, vaan jouduin koko vuoden kestävälle kuntoutukselle. Nyt vuoden vaihteessa saan jo melko hyvin autotallin oven kiinni myös tällä huonommalla kädelläni.

 

Huolimatta käsivammastani lähdin ystäväni Jorma Huuhtasen kanssa 16. helmikuuta Tallinnaan osallistuaksemme siellä Suomen-poikien kirkkopyhään ja Kaaderikuoron konserttiin. Matka meni hyvin ja tapasimme siellä vielä neljä noin 90-vuotiasta Suomen-poikaa. Heitä lienee elossa vielä 30 koko Virossa. Varsinaisena Viron itsenäisyyspäivänä 24.2. osallistuin seppeleen laskuun kaatuneitten Suomen-poikien muistomerkille Malmin hautausmaalla.

 

Maaliskuun alkupuolella teimme Eeva-Leenan ja ystäväpariskunnan kanssa laivamatkan Tukholmaan ja tutustuimme Ruotsin vastakorjattuun kansallismuseoon.  Museo on nyt remontin jälkeen hienossa kunnossa ja siellä on paljon nähtävää.

 

Huhtikuussa vietimme meidän pienen sukumme miespuolisten jäsenten syntymäpäiviä. Minä täytin pyöreät 80, Mikko 48 ja Viktor 6 vuotta. Huhtikuulle osui myös eduskuntavaalit. Osallistuimme Eeva-Leenan kanssa kumpikin laitosäänestykseen kumpikin omalla tahollamme. Minä olin etupäässä Pohjois-Helsingin alueella: Malmin sairaalassa kahtena päivänä ja yhtenä päivänä Saga-palvelutalossa ja muina päivinä alueen muissa laitoksissa. Eeva-Leena liikkui Maunulan alueella sijaitsevissa laitoksissa. Meistä kumpikin oli vielä eduskuntavaalipäivänä 14.4. mukana varsinaisessa vaalilautakunnassa. Saimme tällä tavoin viikon mittaisesta vaalityöstämme vähän lisää rahaa eläkkeisiimme.  Toukokuun EU-vaaleissa toimimme samalla tavoin.

 

Kesän alkupäiville, tarkasti ottaen 5.6. sattui oman ylioppilasluokkani luokkakokous Tampereella. Kutsuin kaikki paikalla olleet luokkatoverini meille Tohloppiin 80-vuotiskahveille. Sen jälkeen menimme porukalla vielä syömään Tampereen keskustan ravintolaan. Mukava oli tavata vanhoja luokkakavereita ja muistella menneitä.

Oleskelimme kesällä melko paljon Tampereen Tohlopissa. Saimme veneemmekin vesille kesäkuun puolessa välissä. Soutelimme ja uimme paljon Tohloppi-järvessä ja kiertelimme jalan järven rantoja. Yritimme sillä tavoin ylläpitää kuntoamme.  Vaikka jalat kestivät melko hyvin uimisen ja liikkumisen, kihtikään ei vaivannut, niin nenästä alkoi keskellä kesää vuotaa verta. Yritin sitä itse hyydytellä, mutta en oikein onnistunut. Oli pakko käydä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa poltattamassa nenän haavauma.

Jouduimme kesällä ostamaan uuden ruohonleikkurin, kun vanhaa, mummilta perittyä ei oikein enää kannattanut korjauttaa. Uudella leikkurilla hoidamme nurmikot ja silppuamme syksyn lehdet entistä kevyemmin.

Heinäkuun lopulta jäi mieleeni yksi tapahtuma ylitse muiden. Osallistuimme Eeva-Leena ja hänen eläkkeelle jäänyt kollegansa ja minä Marskin majalla järjestettyyn perinneillalliseen, jossa Marskina esiintyi näyttelijä Timo Närhinsalo. Hyvä ruoka ja hyvin Marskin rooliin sopiva ja Marskina esiintyvä Närhinsalo tekivät meihin kaikkiin vaikutuksen. 

Vielä elokuun lopulla tarkenin hyvin mennä uimaan Tohloppiin, mutta sen jälkeen en enää. Eeva-Leena jatkoi vielä, mutta häneltäkin uinti loppui syyskuun alkupuolella, kun sitkeä flunssa ja yskä iskivät häneen.

 

Emme kesän jälkeen ole oikein toipuneet, vaan väsymys ja yskä ovat vaivanneet molempia, erityisesti Eeva-Leenaa, joka yskii vieläkin. Syyspuolella kihti iski taas jalkoihini ja yritin saada siihen hoitoa, mutta terveyskeskuksen lääkäri ja hoitajat eivät uusineet kihtilääkettäni, vaan minun piti mennä Malmin sairaalan päivystykseen saadakseni lääkkeen uusittua.  Onnistuihan se sillä tavalla, ja kihti talttui sillä kertaa.

 

Hakkapeliittayhdistys aloitti syyskuun alussa toimintansa perinteisellä tavalla laskemalla kukat Marskin haudalle. Olin siellä taas mukana kamerani kanssa – ties monenko kerran! Ei meitä hakkapeliittoja siellä haudalla ollut kuin vajaa kymmenen. Osallistuin myös 6. 9. – 7.9. Breitenfeldin juhliin Lappeenrannassa. Juhlissa oli mukana myös vanhoja tuttujani Smoolannin Husaareista Ruotsista.

 

Lokakuun 1. päivänä olimme mukana Gyllene Klubbenin järjestämällä hautausmaakierroksella Hietaniemen hautausmaan vanhassa osassa. Vaikka oli sateinen ilma ja vähän kastuimme, niin kannatti lähteä mukaan. Näimme monen suomalaisen merkkimiehen ja -naisen haudan ja saimme hyvän opastuksen kierroksellamme.

 

Pyhäinpäivää 2.11. vietimme Tampereella. Kutsuimme joukon sukulaisia Tohloppiin, kun tuli vaarin (appeni), koulunjohtaja Toivo J. Mäkivaaran kuolemasta 50 vuotta ja mummin (anoppini) opettaja Sylvi Mäkivaaran kuolemasta 25 vuotta. Kävimme haudoilla ja muistelimme yhdessä poisnukkuneita kodissamme Tampereella.

Itsenäisyyspäivä sujui entiseen tapaan Helsingissä Malmin kirkon jumalanpalveluksessa ja seppeleen laskussa sankarihaudalle Malmin hautausmaalla.  

Myös joulu sujui meiltä perinteiseen tapaan jälleen Tampereen Tohlopissa. Saimme Mikon, Pian ja Viktorin vieraaksi Tampereella ennen varsinaisia joulunpyhiä. Eeva-Leenan syntymäpäivää (24.12.) ja pyhiä vietimme sitten kahdestaan Tohlopissa.  Tällä tavoin sujui meidän nyt jo 51. yhteinen vuotemme. Toivotamme kaikille tämän blogijutun lukijoille terveyttä ja oikein hyvää uutta vuotta 2020!

 

 

 


Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 31.12.2019 10:11

Kommentoi kirjoitusta
*

*

* Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.